lauantai 18. syyskuuta 2010

Tehtävä 1 B: Lupalappu kopiointiin


Esimerkissä yhteiskuntaopin opettaja Eero aikoo tuottaa oppimateriaalia eduskunnasta. Hänen aikomuksenaan on leikata kuvia sanomalehdistä sekä tulostaa muutama kuva internetistä. Eero epäilee, ettei kuvia voi kopioida ilman lupaa, ja hän on aivan oikeassa, sillä kaikki valokuvat saavat suojaa joko varsinaisella tekijänoikeudella tai lähioikeudella. Lähtökohtaisesti oikeudet kuvaan ovat aina kuvaajalla itsellään, joskin oikeudet voivat siirtyä sopimuksella työnantajalle. Jos valokuva määritellään teokseksi, se saa suojaa 70 vuotta tekijän eliniän jälkeen. Tavallinen valokuva saa suojaa lähioikeuden kautta 50 vuotta kuvan ottamisesta/julkaisemisesta (käytäntö vaihtelee).

Eeron oppimateriaalin koostamista helpottaa tieto opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Kopioston välisestä sopimuslisenssistä. Sen perusteella Eero voi kopioida opetuskäyttöön enintään 20 sivua/ julkaisu (kuitenkin alle puolet koko julkaisusta)/ opiskelija/ lukukausi. Sillä, luokitellaanko Eeron käyttämät valokuvat teoksiksi vai ihan tavallisiksi valokuviksi, ei nähdäkseni ole
väliä, kun ne ovat sanomalehdessä julkaistuja. Myös digitaalisessa muodossa tuotettua materiaalia on lupa kopioida samalla perusteella.
En löytänyt kieltoa siitä, etteikö aineistoja saisi liittää samalle sivulle (korjatkaa jos olen väärässä!), mutta on tietysti selvästi merkittävä jokaisen aineiston lähdetiedot erikseen niin, ettei väärinkäsityksen mahdollisuuksia synny. Jos yhdelle sivulle on koottu aineistoa useammalta sivulta, niin kopio-oikeutta on ymmärtääkseni menetetty, jokaisesta julkaisusta, josta osia on otettu.

Tähän mennessä Eerolla on siis ollut melko vapaat kädet. Jos kerran materiaalin koostaminen ja kopioiminen on lisenssin nojalla ollut luvallista, tuntuisi itsestään selvältä, että aineistoa saa myös näyttää yleisölle dokumenttikameralla. Eero törmää kuitenkin ongelmaan, sillä nykyiset lisenssisopimukset eivät koske julkaisujen digitointia. Dokumenttikamera lasketaan digitointivälineeksi. Jos Eero aikoo välittää aineistoa digitaalisesti, täytyy hänen hankkia siihen erikseen lupa oikeudenomistajilta. Oppilaitos voi myös ostaa digitointioikeuden, joka oikeuttaa tietyn sivumäärän digitointiin (ks. kurssilla jaettu Kopioston vihkonen ”Skannauslupa opetuskäyttöön”). Tässä mielessä dokumenttikameran tekniikka tekee aineiston esittämisestä paljon ongelmallisempaa vanhaan piirtoheitintekniikkaan verrattuna. Aineiston ottaminen netistä PowerPoint-esitelmään on myös ongelmallista juuri siksi, että aineisto tallentuu digitaalisessa muodossa, jolloin sopimuslisenssi ei päde.

Se, ettei sopimuslisenssi kata aineiston digitointia, on periaatteessa ymmärrettävää juuri siksi, että digitaalinen aineisto leviää paljon helpommin, mutta kun tietää, miten opiskelijat suhtautuvat paperimonisteisiin (monisteet häviävät ja muuttuvat lennokeiksi tai paperipalloiksi roskikseen), on digitointikielto aika turhauttava.


Kopioston vihkoset: Kopiointi ja tallennus oppilaitoksessa sekä Skannauslupa opetuskäyttöön

Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)