sunnuntai 31. lokakuuta 2010

4A: Joustavaa tekijänoikeutta luoville ihmisille

Creative Commons -lisenssillä tekijä luopuu osasta tekijänoikeuksistaan. Lisenssejä on neljä erilaista: Nimi mainittava -lisesnssi oikeuttaa muut kopioimaan, jakamaan, näyttämään, esittämään ja muokkaamaan tai varioimaan tekijän tekemää materiaalia, kunhan alkuperäisen tekijän nimi muistetaan mainita. Ei kaupalliseen käyttöön -lisenssi antaa samat oikeudet kuin nimi mainittava -lisenssi, mutta teosta tai siitä muokattua verisota ei nimnsä mukaisesti saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Ei jälkiperäistä -lisenssillä alkuperäistä teosta saa kopioida, jakaa, näyttää ja esittää, mutta sitä ei saa muokata ja versioida. Sama lisenssi -vaihtoehto koskee vain alkuperäisestä teoksesta muokattuja versioita. Tällä lisenssillä muut voivat jakaa muokattua versiota vain samoin ehdoin, jotka olivat alkuperäisessä teoksessa. Tekijä voi valita yhden tai useamman lisenssin yhdistelmän. Creative Commons -lisenssin tunnistaa teoksen yhteydessä pienestä suorakulmiosta, jossa on ympyrän sisällä CC ja toisen ympyrän sisällä käyttöehtoja koskeva merkki (katso www.creativecommons.fi/lisenssit).
Halloween-hengessä etsin Flickr-palvelusta kurpitsakuvan, jonka tekijä ”lilJim” on antanut jaettavaksi sillä ehdolla, että hänen nimensä mainitaan eikä kuvaa käytetä kaupallisiin tarkoituksiin. Lisenssiehdot näkyivät selkeästi kuvan vieressä. Käyttöehtoja kuvaavat symbolit tosin olivat osin hieman erinäköisiä Flickrissä kuin creativecommons-sivustolla.
LilJim: C´s pumpkin (http://www.flickr.com/photos/steve_riddle/5132133059/)

Itse voisin hyvinkin käyttää Creative Commons -lisenssiä, jos ottaisin kuvia esim. opetusmonisteita tms. varten. Henkilökohtaisia kuviani en halua vapaaseen jakoon. En tiedä, minkä verran opiskelijoilleni on Creative Commonsista vapaa-ajalla hyötyä, mutta ainakin kouluesitelmiin kuvia etsittäessä esittelen jatkossa nämä lisenssit.
Lähettänyt klo 4 kommenttia:

Tehtävä 3B: Aleksis Kivi ja tekijänoikeus

”Esa on tehnyt äidinkielenkurssille monistepaketin. Monisteet käsittelevät kirjallisuuden eri vaiheita sekä kielenhuoltoa. Esa oli käyttänyt monisteita monella kurssillaan ja huomannut niiden vaikuttavan arvosanoihin positiivisesti. Äidinkielen opettajain liiton paikallisyhdistyksen tapaamisessa tuli puhetta monisteista, jolloin muutkin opettajat kiinnostuivat niistä. Esa laittoi monisteet omille internet-sivuilleen ja lähetti linkin liiton paikallisyhdistyksen sähköpostilistalle, jossa on joitakin kymmeniä jäseniä. Parin kuukauden kuluttua Esa havaitsi kotisivujen statistiikkatiedoista, että monistepaketti oli löydetty useasti Googlaamalla. Hän alkoi pohtia oliko loukannut muiden tekijänoikeutta laittaessaan paketin nettiin kaikkien saataville. ”
Esa oli ottanut monistepakettiin lainauksia eri aikoja edustavista teoksista. Aleksis Kiveä esitellessään hän oli lainannut kokonaiset kappaleet Seitsemästä veljeksestä ja Nummisuutareista. Hän oli myös liittänyt Wikipediasta ottamansa Kiven kuvan mukaan monisteeseen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Aleksis_Kivi.jpg). Esa ei loukannut tekijänoikeuksia, koska sekä Aleksis Kiven tuotanto että Wikipediasta löytyvän kuvan taustalta löytyvä Edelfeltin maalaus ovat yli 70 vuotta vanhoja. Modernia suomalaista kirjallisuutta esitellessään Esa oli lainannut lyhyitä katkelmia Jari Tervon Koljatista ja Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Samalla hän oli analysoinut lainausten kirjoitustyyliä ja kielenkäyttöä. Tervon Koljatti ja Oksasen Puhdistus nauttivat edelleen tekijänoikeuden suojaa. Esa ei siis voisi napata niistä kokonaisia kappaleita kuten Kiven tuotannosta, mutta sitaattioikeudella hän saa ottaa katkelmia teoksista, kunhan niihin liittyy omaa arviointia tai analysointia ja niiden tehtävä on havainnollistaa jotain opetettavaa asiaa. Lähdetiedot pitää luonnollisesti merkitä. Jos Esa on hoitanut siteeraukset asiallisesti ja liittänyt mukaan tarpeeksi omaa aineistoaan, voidaan hänen tekemäänsä monistetta pitää itsenäisenä teoksena, jota Esalla on oikeus jakaa niin paperisena kuin digitaalisenakin versiona. Esa oli lainannut harjoituksiin ideoita Otavan tehtäväkirjasta, mutta keksinyt esimerkkilauseet itse. Ideoita saa käsittääkseni lainata.

Esa on äidinkielen lehtorina työsuhteessa kuntaan, eikä työsopimus ota kantaa tekijänoikeuden siirtymiseen työnantajalle.Opettajan työtehtäviin ei kuulu opetusmateriaalin tuottaminen. Näin ollen myöskään materiaalin tekijänoikeudet eivät siirry kunnalle. Muistelen, että jossain oli ollut sellainen käytäntö, että jos materiaali laitetaan koulun palvelimelle, niin oikeudet siirtyisivät, mutta taitaapa kyseessä olla taas jokin hiljainen sopimus. Esa ei kuitenkaan mielstäni loukannut kunnan tekijänoikeutta laittamalla pakettinsa nettiin, sillä omaansa saa jakaa.
Lähteet:

Tekijänoikeuslaki 44 §

Aleksis kiven kuvan käyttöehdot

Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1998:17 

Lähettänyt klo 1 kommentti:

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

2 C: Liikkuva kuva

Esimerkkitapauksessa kuvataiteen opettaja Mikko haluaa opettaa kuvakokoja ja kuvakulmia, sekä tarinan rakentumista leikkauksen avulla televisiosarjoissa. Hän haluaa näyttää otteita esim. Salatuista elämistä. Opetusministeriö on hankkinut Kopiostolta, lähettäjäyrityksiltä ja elokuvatuottajia edustavalta Tuotokselta luvat ohjelmien tallentamiseen opetus- ja tutkimuskäyttöön. Tällä luvalla opettaja voi tallentaa ohjelman suoraan tv- tai radiolähetyksestä. Tarkempi erittely tallennusluvan piiriin kuuluvista kanavista ja ohjelmatyypeistä löytyy täältä: www.kopiraitti.fi/audiovisuaalinen_aineisto/OPMn_kouluille_hankkima_lupa/fi_FI/TV/
Sopimus ei kata ostettujen, lainattujen tai vuokrattujen teosten julkista esittämistä opetuksessa. Niiden esittämiseksi oppilaitoksen tai kunnan on ostettava lupa Tuotokselta, joka kuitenkin vastaa vain kotimaista tuotantoa koskevista luvista.

Tallennuksen voi tehdä esimerkiksi videokasetille, dvd-levylle, digiboksiin, c-kasetille tai cd-levylle. Kopiraitti-sivuston mukaan ohjelmia voi tallentaa myös verkkopalvelimille. Tallentamiseen ja näiden ohjelmien välittämiseen käytettävän verkkopalvelimen tulee olla käytössä oppilaitoksen omassa sisäisessä verkossa tai sopimuksen piiriin kuuluvassa oppilaitoksia yhdistävässä suljetussa verkossa. Kopioston Kopiointi ja tallennus oppilaitoksissa -vihkosen mukaan tallennus sisäverkkoon ei kuitenkaan ole luvallista.
Usein tallennettuja ohjelmia säilytetään esim. cd:llä ja käytetään opetuksessa myöhemminkin. Pysyvästi saa tallentaa YLE TV1:n, YLE TV2:n, MTV3:n, YLE Teeman ja FST5:n kotimaisia ja yhteispohjoismaisia opetusohjelmia. Samojen kanavien muita ohjelmia saa tallentaa kahden vuoden ajaksi. Jokaiseen tallenteeseen on merkittävä ohjelman nimi, kesto, lähetysajankohta ja sallittu käyttöaika (esim. yllä mainittu 2 vuotta). Elokuvateatteri- tai videolevityksessä olevien ulko- tai kotimaisten elokuvien tallintaminen ei kuulu sopimuksen piiriin. Luvan kotimaisen elokuvan esitykseen oppilaitos voi hankkia Tuotokselta, joka tarjoaa lupia myös kertaesityksiin, joiden hinta vaihtelee tallenteen keston ja katsojamäärän mukaan. Ulkomaisen elokuvan näyttämisluvan hankkiminen onkin sitten hankalampi juttu.

Kopiointi ja tallennus oppilaitoksissa -vihkosesta löytyy vastaus vielä Mikon YouTuben käyttöön liittyviin kysymyksiin: YouTubessa olevia videoita ei saa esittää oppitunnilla, sillä käyttöehtojen mukaan palvelu on tarkoitettu yksityiskäyttöön. Jos kyse on harrastelijavideosta, eikä laittomasti klipatusta tv-sarjasta, teoksen oikeudet kuuluvat sen tekijälle, jolta Mikko voi pyytää lupaa teoksen esittämiseen.

Lähteet:

Artikkeli: Elokuvat opetuksen osana: Hyödyllistä ja hauskaa oppia, (IPRinfo 5/2008), Kirsi Niitynperä
http://www.iprinfo.com/page.php?page_id=36&action=articleDetails&a_id=615&id=41

Kopiraitti
http://www.kopiraitti.fi/audiovisuaalinen_aineisto/OPMn_kouluille_hankkima_lupa/fi_FI/OPMn_kouluille_hankkima_opetustallennuslupa/

http://www.kopiraitti.fi/audiovisuaalinen_aineisto/OPMn_kouluille_hankkima_lupa/fi_FI/TV/

Sopimuslisenssi opetusnauhoituksesta Kopioston kanssa 4 § – 7 § ja Tuotoksen kanssa 3 § – 6 §
Saatavilla jokaisessa koulussa ja IPR University Centerin sivuilta
http://iprinfo.com/page.php?page_id=376

Kopiointi ja tallennus oppilaitoksissa. Opetusministeriön hankkimat luvat. Kopiosto.
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: ,

lauantai 18. syyskuuta 2010

Tehtävä 1 B: Lupalappu kopiointiin


Esimerkissä yhteiskuntaopin opettaja Eero aikoo tuottaa oppimateriaalia eduskunnasta. Hänen aikomuksenaan on leikata kuvia sanomalehdistä sekä tulostaa muutama kuva internetistä. Eero epäilee, ettei kuvia voi kopioida ilman lupaa, ja hän on aivan oikeassa, sillä kaikki valokuvat saavat suojaa joko varsinaisella tekijänoikeudella tai lähioikeudella. Lähtökohtaisesti oikeudet kuvaan ovat aina kuvaajalla itsellään, joskin oikeudet voivat siirtyä sopimuksella työnantajalle. Jos valokuva määritellään teokseksi, se saa suojaa 70 vuotta tekijän eliniän jälkeen. Tavallinen valokuva saa suojaa lähioikeuden kautta 50 vuotta kuvan ottamisesta/julkaisemisesta (käytäntö vaihtelee).

Eeron oppimateriaalin koostamista helpottaa tieto opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Kopioston välisestä sopimuslisenssistä. Sen perusteella Eero voi kopioida opetuskäyttöön enintään 20 sivua/ julkaisu (kuitenkin alle puolet koko julkaisusta)/ opiskelija/ lukukausi. Sillä, luokitellaanko Eeron käyttämät valokuvat teoksiksi vai ihan tavallisiksi valokuviksi, ei nähdäkseni ole
väliä, kun ne ovat sanomalehdessä julkaistuja. Myös digitaalisessa muodossa tuotettua materiaalia on lupa kopioida samalla perusteella.
En löytänyt kieltoa siitä, etteikö aineistoja saisi liittää samalle sivulle (korjatkaa jos olen väärässä!), mutta on tietysti selvästi merkittävä jokaisen aineiston lähdetiedot erikseen niin, ettei väärinkäsityksen mahdollisuuksia synny. Jos yhdelle sivulle on koottu aineistoa useammalta sivulta, niin kopio-oikeutta on ymmärtääkseni menetetty, jokaisesta julkaisusta, josta osia on otettu.

Tähän mennessä Eerolla on siis ollut melko vapaat kädet. Jos kerran materiaalin koostaminen ja kopioiminen on lisenssin nojalla ollut luvallista, tuntuisi itsestään selvältä, että aineistoa saa myös näyttää yleisölle dokumenttikameralla. Eero törmää kuitenkin ongelmaan, sillä nykyiset lisenssisopimukset eivät koske julkaisujen digitointia. Dokumenttikamera lasketaan digitointivälineeksi. Jos Eero aikoo välittää aineistoa digitaalisesti, täytyy hänen hankkia siihen erikseen lupa oikeudenomistajilta. Oppilaitos voi myös ostaa digitointioikeuden, joka oikeuttaa tietyn sivumäärän digitointiin (ks. kurssilla jaettu Kopioston vihkonen ”Skannauslupa opetuskäyttöön”). Tässä mielessä dokumenttikameran tekniikka tekee aineiston esittämisestä paljon ongelmallisempaa vanhaan piirtoheitintekniikkaan verrattuna. Aineiston ottaminen netistä PowerPoint-esitelmään on myös ongelmallista juuri siksi, että aineisto tallentuu digitaalisessa muodossa, jolloin sopimuslisenssi ei päde.

Se, ettei sopimuslisenssi kata aineiston digitointia, on periaatteessa ymmärrettävää juuri siksi, että digitaalinen aineisto leviää paljon helpommin, mutta kun tietää, miten opiskelijat suhtautuvat paperimonisteisiin (monisteet häviävät ja muuttuvat lennokeiksi tai paperipalloiksi roskikseen), on digitointikielto aika turhauttava.


Kopioston vihkoset: Kopiointi ja tallennus oppilaitoksessa sekä Skannauslupa opetuskäyttöön

Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)